Eilen nautimme turvallisen lounaan tutussa paikassa ja tarkastimme hintatason talla kansainvalisella indeksilla. Kuva puhukoon puolestaan :)

 

Aamu aloitettiin mainiosti, kuinkas muuten kuin runsaalla aamiaisella (kiitos Karrille ja Marille). Aamupalaa loytyi joka lahtoon, kun oli yhdistetty brittilainen, amerikkalainen seka aasialainen ruokakulttuuri. Sujuvasti pystyi siirtymaan pekonista, makkarasta ja munista nuudeleihin, uppopaistettuihin kaaryleisiin seka muihin palleroihin, ja lopettamaan viela corn flakesilla ja leipahommeleilla. Tomin suosikiksi nousivat tuoreet ja makoisat hedelmat, joita loytyi myos. Taalla ei ihmisten tarvitse karkkia syodakaan.

Keli oli sopivan viilea talvisuomalaisille, +17 ja viilea tuuli puhalteli. Paiva vietettiin kaupunkia sompaillen. Vaijerivetoisella ratikalla kaytiin The Peakilla maisemia kummastelemassa ja harjoittelemassa kameran kayttoa (Kiitos Ullalle, Teemulle, Parrelle ja Satulle).

Mirkkua vahan heikotti, niin korkealla oltiin. Kenganpohjia kulutettiin kinukkilaisia kujia pitkin kierrellen ja ihmetellen ihmisvilinaa. Tramilla lahdettiin jonnekin (kauas keskustasta) mutta kaupunkia ja korkeita mokkeja tuntui riittavan. Pilvenpiirtajiakin voi nakojaan korjata bambusta tehtyja telineita pitkin. Kuvia tulee tastakin, kunhan paastaan jonnekin, missa siirto koneelle onnistuu. Syrjakylilla kaytiin myos paikallisessa anttilassa, hintatason halpuus ei oikein vaikuttanut, joten shoppailu jatetaan muille.

Turistialueilla on rasittava piirre, joka kadunkulmasta loytyy jonkun sisaanheittaja, joka haluaa esitella liikkeensa sinulle. On tarjolla raatalia, kopiokelloja ja -laukkuja. Naille ei parane sanoa mitaan, kavelee vain eteenpain. Mikali erehtyy edes kieltaytymaan kohteliaasti seuraa tama sinua pitkaan ja kyselee muka kohteliaasti mista on lahtoisin jne. Kun tulee honkkariin, niin kannattaa paikallista valuuttaa ottaa mukaan. Mitaan ei oikein voi kortilla maksaa ja pankkiautomaatteja ei joka kulmalta siltikaan loydy. Julkisissa kulkuvalineissa pitaa olla tasaraha tai sitten loput menee hyvantekeivaisyyteen. Muutenkin taalla on mielenkiintoinen logiikka maksuautomaateissa. Esimerkiksi tanaan metron maksuautomaatti pyysi kahdesta aikuisesta 23 HKD:ta, no tietenkin laitetaan ensin 20HKD:n seteli sisaan. Loppua ei voikaan sitten maksaa setelilla vaikka automaatti antaisi vaihtorahaa. Tasta selvittiin ostamalla yksi lippu ensin 20HKD:n setelilla ja saatiin vaihtorahaa kolikkoina 8,50HKD:ta takaisin. Sitten olikin tasaraha toiseen lippuun. Loogista jotenkin vinoutuneesti, jos joku ymmarsi tuon askeisen :)

Paikalliseen ruokakulttuuriin saatiin tuntumaa pienessa kuppilassa jossa Tomi nautti Chopped pork lemon tree-tyyppisen annoksen ja Mirkku ihmetteli nuudelikeittoa, jossa kellui vaaleita palleroita jotka sisalsivat possunlihaa. Pelastyttiin etta reissulla jaa nalka, kun poytaan tarjoiltiin pelkat syomapuikot, mutta onneksi yhteinen kieli loytyi ja pyytamalla saimme haarukat ja lusikat ruokailua helpottamaan.