Eilen otettiin iso askel kohti omaa rakennusprojektia; ostaa päräytettiin sijoitusasunto! Sillä sitten kartutetaan vähän pääomaa niin on sitten joskus mahkuja rakentaa ikioma...

Oltiin niin tuhlauksen hurmiossa, että tilattiin myös uudet rattaat. Kohta on hyvä huristella kuivuneita katuja.

Valon määrä on saanut minunkin mielialan kohoamaan vaisun kevättalven jäljiltä. Vieläkin mökkihöperöityminen menaa iskeä kun vaan töröttää kotona ja illat on sitä samaa ruuanlaittoa ja tytön kanssa leikkimistä, koirien lenkittämistä, nukuttamista ja sitten voikin itse mennä nukkumaan. Sosiaalinen elämä... mitä se on? Muistan kuulleeni siitä joskus... Onneksi tiedossa on vaihteeksi viikonloppureissausta niin hurahtelee viikot sitten toipuessa eikä sosiaalistakaan elämää niin ehdi kaivata. Outoa, että äitiyslomalla ollessa sitä tapasi niitä vähäisiäkin tuttuja, nyt tuntuu että saattaa kuukausi vierähtää ettei tapaa ketään. Tässäpä suurin ahdistus nykyistä asuinpaikkaa kohtaan.