Tiistai aamuna aikaisin pakkasimme Tojotan ja suuntasimme nokan kohti etelaa. Ensimmainen pitstoppi oli Waitomo Caves:lla. Siella paasimme tekemaan legendaarisen Black Water Rafting-kierroksen maan alaisissa luolastoissa (Kiitos Nina ja Ari). Jokainen sai ylleen markapuvun, alleen kumisen renkaan, jonka avulla sitten maanalaisissa joissa sitten liikuttiin. Luolissa oli paljon loistavia hyonteisia, jotka kiiluivat pimeassa luolan katossa kuin tahdet taivaalla. Parhaimmillaan kalliota oli yllamme 65m. Ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu!

Illaksi ajoimme Wellingtoniin, johon jaimme yoksi odottamaan lautan lahtoa seuraavana aamuna. Matkalla maisemat olivat todella upeat, jyrkkia rinteita ruohon peitossa, joilla lampaat laidunsivat. Valilla horisontissa nakyi lumihuippuisia vuoria. Tojotan 1.5 litran huipputehokas kone automaattilaatikolla osoittautui melko riittamattomaksi kiharaisilla ja jyrkilla teilla. Tojota huusi kovilla kierroksilla vaannon ollessa mitaton ja maisemat vaihtuivat. Kannattaa ottaa vaannokas kone, mikali meinaa kiipeilla etelan vuoristoteilla pidempaan ;) Matkalla ajoimme lapi usean pienen kaupungin. Naissa aika tuntui pysahtyneen 1900-luvun alkupuolelle. Valilla tuli mieleen televisiossa nahdyt Amerikkalaiset pikkukylat, jossain keskilannessa keskella ei mitaan.