Pitäis ja pitäis ja pitäis

Kaikkea ei vaan saa tehtyä niin, että tyydyttäisi edes itseä. Vaikka yrittää keskittyä siihen, että tekee edes jotain asioita hyvin, niin silti huomaa murehtivansa niitä joita ei ole tehnyt. Ja kun jotain yrittää tehdä hyvin, niin se miljoona muuta jää tekemättä, ja ovat vastassa heti seuraavan nurkan takana. Huono omatunto kalvaa siitä että ei ole tarpeeksi hyvä äiti, vaimo, ystävä, työntekijä, koiranomistaja, kotihengetär, terveysliikkuja jne. Kyllähän muutkin ihmiset pystyy, jaksaa ja ehtii. Miksi minä en?

Mikähän tähän riittämättömyyteen auttaisi? Miten saisi oltua itselleen armollinen ja näkisi ne asiat mitkä saa tehtyä kunnialla? Mistä tietää mikä on tarpeeksi?